Turmion Kätilöt aina ollut lähellä sydäntä jo muutamia vuosia ja on tällä hetkellä bändi jonka musiikkia kuuntelen eniten. Löysin TK:n vasta pari vuotta sitten kun päässäni soi heidän kappaleensa "Verta ja lihaa". menin siis kuuntelemaan kappaleen. Siitä sitten ajauduin kuuntelemaan bändin muitakin aikaansaannoksia ja jumalauta kun se iski heti takaraivoon. Bändin sanoitukset ovat sikäli mielenkiintoiset että välillä heidän sanoituksensa ovat huumorilla tehtyjä ja joskus erittäin koskettavia. Myös kitaran ja rummun käyttö on parantunut albumi albumilta. TK olisi mukava nähdä livenä mutta valitettavasti useimmat heidän keikkansa ovat k-18, koska he esiintyvät vajaavaisesti pukeutuneina.
Ja nyt itse albumin arvosteluun. Tulen arvostelemaan ensin jokaisen kappaleen erikseen ja sitten tulen vetämään pienen yhteenvedon loppuun.
Grand Ball: Biisi päräyttää levyn ihan mukavasti käyntiin, mutta jää omalta osaltani aika vaisuksi kokemukseski, koska TK:n engalanninkieliset kappaleet eivät ole sitä huippuluokkaa. Mutta tällähän halutaan miellyttää myös ulkomaalaisia faneja. Kappaleena se ei siis ole mikään ihmeellinen kokemus mutta kyllähän sitä kuuntelee, koska taustalla oleva konemusiikki kuullostaa hyvältä ja sanat ovat hauskat.
Ihmisixsixsix: Mitä muuta tästä kappaleesta voisi sanoa kuin... että se on juuri sitä mitä TK:lta voi odottaa. Kitarat, rummut sopivat erinomaisesti yhteen ja sanoitukset ovat aivan mahtavat. Kertosäkeestä on saatu niin paljon kiksejä ja voiman tunteita että voisi melkein muille jakaa . Tätä kappaletta voisi hehkuttaa vaikka kuinka kauan, sillä itse en löydä siitä mitään negatiivista.
Suolainen kapteeni: On ehkä levyn herkin biisi joka iski heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Tämä on myös ensimmäinen kappale jossa on aistittavissa pientä huumorin tynkää. Alussa oleva kitarariffi kuulostaa aivan uskomattomalta joka jäi vähän vaivaamaan, koska sitä ei enää kuultu kappaleessa. Täytyy myöntää että tämä saattaa olla jopa paras biisi koko albumilta juuri sen herkkyyden takia, jos olisin herkällä päällä ja kuuntelisin kyseisen kappaleen uskoisin että tippahan siinä tulisi linssiin.
Hanska: Koko kappaleen ajan vallitsee erittäin voimakas voiman tunne, joka kasvaa räjähdysmäisesti kertosäkeen aikana. Biisi ei ole kuitenkaan otettu liian tosissaan sillä alussa ja lopussa kerrotaan pientä vitsinpoikasta. alku tosian alkaa erittäin iloisesti mutta heti vitsin jälkeen alkaa erittäin synkkä ja nopea kitaran rämpytys.
Hellbound Earth: On taas yksi englannikielinen biisi mutta toimii niin paljon paremmin kuin Grand Ball. Laulua laulaa ikäänkuin kaksi henkilöä, tai se ainakin kuulostaa siltä. TK:n taidot konemusiikin käytössä pääsevät Hellbound Earth:ssa omiin oikeuksiinsa, sillä se kuulostaa vaan niin maagiselta. Sanoitukset ovat sitä perus TK:ta jota on jo ehkä nähty liika mutta itseäni tuo ei ihmeemmin haittaa.
Lapset ja vanhemmat: Ehdottomasti levyn parhaat sanat löytyvät tältä biisiltä, koska siinä on saatu yhdistettyä niin montaa eri elementtiä. Sanat ovat välillä koskettavia ja kauniita mutta sitten erittäin raisuja ja synkkiä. Silti se on saatu kuulostamaan yhtenäiseltä kokonaisuudelta.
Herran toinen tuleminen: Tämä on albumin ainoa tekno kappale. Itse en teknosta perusta joten parempi etten sano mitään. Uskon silti tämän olevan hyvää lämmittelyä keikkoja ajatellen, mutta pistää silti miettimään pitikö tämä laittaa albumille ?
Verta sataa: On hiukan hitaamalla tempolla etenevä biisi (ainakin paikoin). Sanat ovat erittäin voimalliset joissa selvästi kerrotaan jonkin näköistä tarinaa, mutta jokainen kokee sanoitukset omalla tavallaan. Kaikin puoli hieno kappale
Rukoukset rattoisat: Taas TK:lta suuri taidon näyte jossa on yhdistetty hienosti konemusiikki, kitara ja hauskat sanat. Erityisestä tässä kappaleessa MC Raakkaa Peen ääni kuulostaa ihan vit** hyvältä. Tämä on taas näitä biisejä jotka olisi melkein pakko nähdä livenä.
Vedetäänkö vai ei?: Albumi lopetetaan erittäin hauskalla kappaleella moninpuolin. Alussa on lähes täydellinen Rammstein imitaatio niin musiikin kuin äänenkin kannalta. Sanat on tehty selvästi huumorilla ja ne on kuulemma kirjoitettukkin krapulassa. Mielestäni erinomainen päätös kappale albumille, koska jää sellainen olo että albumi on tehty myös pienellä huumorilla.
Yhteenveto
Voin sano kirkkain silmin että tämä on yksi TK:n parhaista albumeista. Kappaleitten tunnelma sopii yhteen ja sanoituksiisa on kuultavissa selvää huumoria jonka takia rakastan TK:ta. Sekin lisää vielä Kappaleiden tunnearvoa että TK tekee aina kappaleensa jonkin tapahtuman pohjalta ESIM: Vedetäänkö vai ei? idea on kuulemma keksitty 3 päivän ryyppyputken jälkeen kun MC kysyi pitäiskö lähteä treenikämpälle ? Kokonaisuudessaan albumi on varsin erillainen 2009 vuoden U.S.C.H! albumiin, mutta on selvästi otettu askel eteenpäin, vaikka albumilta ei löydykkään niin paljon joukosta erottuvaa kappaletta.
PS: Albumin kansi on silkkaa eeppisyyttä...
